Puutarhan, terassin ja parvekkeen kasvit kaipaavat hoitoa läpi kesän. Koostimme tähän artikkeliin helpot vinkit joiden avulla sekä kukkaloisto että sato-odotukset säilyvät runsaina läpi kesän.

Säännöllinen kastelu on kaiken perusta

Kasvit tarvitsevat kasvuun ja elintoimintojensa ylläpitoon vettä, ja etenkin rajatuissa kasvualustoissa kuten ruukuissa, amppeleissa ja lavakauluksissa kotitarhurin tulee tarkkailla vedentarvetta säännöllisesti. Alkukaudesta monen kesäkukan ja vihannestaimen juuret ovat hillityn kokoisia, ja silloin vedentarve on vielä maltillinen. Tällöin kannun kanssa ei välttämättä tarvitse olla liikkeellä joka päivä, riittää kun tarkastat tilanteen esimerkiksi parin päivän välein ja annat vettä tarpeen mukaan. Kastelutarve on turvallisin tarkastaa ihan konkreettisesti upottamalla sormi multaa, ja jos kasvualusta tuntuu kostealta, ei lisäykselle ole tarvetta. Jos vastassa puolestaan on kuivaa pöllyä, olisi asialla voinut olla jo edellisenä päivänä. Kasvualusta on usein täydellisimmillään silloin kun sen pinta kuivahtaa kevyesti mutta syvemmällä säilyy pieni tuoreus.

Loppukesään mennessä kasvien juuret täyttävät isomman osan multatilasta ja jäljelle jää vähemmän vettä varastoivaa ainesta. Tämä lisää kastelun tarvetta ja etenkin kuumina kausina tilanne kannattaa tarkastaa päivittäin. Muista kuitenkin, että rennon nuokkuvalta näyttävä kasvi ei aina huuda lisää vettä vaan tilanne saattaa olla päinvastainen! Myös liiallinen kastelu voi tuottaa saman lopputuloksen ja jatkuvasti märkänä pysyvä kasvualusta voi aiheuttaa kasvin tukehtumisen.

Pitkien sateettomien jaksojen aikana nurmikon ohella myös monivuotiset puut, pensaat, havut ja köynnökset saattavat joutua koville, ja niidenkin elämänlaatua on helppo parantaa pienellä kasteluavulla. Tämän ei tarvitse olla päivittäistä, pääasia että vettä on tarjolla kerralla reilusti. Esimerkiksi kaksi viikottaista kastelukertaa auttaa pitkälle!

Puuttuuko sopiva välineet? Tutustu kastelukannuihin täällä!

Muista myös lannoitus!

Lannoitteet ovat kasvien ruokaa, ja ilman kunnollisia, riittäviä ravinteita kasvu tyrehtyy, kukinta lakkaa ja se runsas satokin jää vain haaveeksi. Ruukuissa kasvia kasveja voidaan ravinta joko istutuksen yhteydessä annettavilla pitkävaikutteisilla kestoravinteilla tai sitten jokaisen kastelukerran lomassa annettavilla kastelulannoitteilla. Esimerkiksi Kekkilän Kesäkukkaravinne on tiiviiseen pakettiin pakattu teholannoite, joka ylläpitää lehdistön upeaa väriä, edistää kukintaa ja auttaa kasvia sekä kasvamaan että voimaan kaikin puolin paremmin.

Valitse lannoite aina kasvin tarpeiden mukaan. Monet kastelulannoitteet ovat ravinnepitoisuuksiltaan hyviä kompromisseja sekä kukkiville että satoa tuottaville kasveille, mutta jos haluat hoitaa asiat ihan viimeisen päälle niin valitse yrteille yrttiravinne, kasvimaalle hieman miedompi kasvimaalannoite ja mansikkamaalle marjomista edistävä marjalannoite. Monivuotisille kasveille riittää yksivuotisiin verrattuna harvemmat lannoituskerrat, ja niiden viimeinen tehostelannoitus tulisi antaa kesäkuun loppuun mennessä. Syyslannoituksen optimiajat alkavat sitten heti heinäkuun lopulta eteenpäin.

Nyppiminen lisää kukkaloistoa

Jotta kukinto uusiutuisi ja jatkuisi mahdollisimman pitkään, tulee tiettyjen kesäkukkien kohdalla harrastaa kuihtuneiden kukkien poistoa eli tutummin nyppimistä. Nyppimisessä kuihtunut kukka tai kokonainen kukkavarsi napataan pois sen alapuolella olevan lehden päältä, ja sen tarkoituksena on ohjata kasvi siementuotannon sijaan keskittämään voimansa uusien kukkien kasvattamiseen. Myös ulkonäön kohentuminenkin on ihan merkittävä etu, kuihtunut kukka kun ei mitään kasvia kaunista.

Nyppiminen on hyödyllistä etenkin petunioiden, orvokkien, samettikukkien, pelargonien, markettojen, verenpisaroiden, daalioiden ja neilikoiden kohdalla. Myös miljoonakello säilyy usein kauniimpana kun kuihtuneet kukat napataan pois, mutta se jaksaa hehkua upeasti vaikka jättäisit tämän toimenpiteen tekemättä.

Kitkentä kannattaa

Kun puutarhassa lannoittaa ja kastelee, kiihdyttää se toivottujen kasvien ohella myös niiden vähemmän haluttujen heinien kehittymistä. Erilaisille rikkakasveille on yhteistä niiden ilmiömäinen leviämisnopeus, sitkeä juuristo ja uskomaton sopeutumiskyky, ja jos niiden kasvua ei millään tavoin estetä, voi tuloksena olla jo yhden kesän jälkeen täysin suunnitelmista poikkevat istutusryhmät. Rikkakasvit vievät istutetuilta kasveilta niin kasvutilaa, ravinteita kuin kosteuttakin, ja pahimmillaan tukahduttavat ne alleen hyvinkin nopeasti.

Kitkentä on perinteinen, luonnonmukainen tapa päästä eroon ylimääräisistä kasvitulokkaista, ja mitä säännöllisemmin sitä harrastaa, sitä vähemmällä vaivalla hommasta selviää. Esimerkiksi kerran viikossa tehtävä perennaryhmien ja kasvimaan läpikäynti pitää alueet siistinä ja estää rikkojen valtaannousun tehokkaasti. Jos mahdollista niin kitkentään kannattaa ryhtyä heti sateen jälkeen. Märkä maa on pehmeää ja rikkojen juuret irtoavat siitä huomattavasti helpommin kuin kuivasta, kovettuneesta alustasta. Sade houkuttelee esiin myös lehtokotilot, joten tarvittaessa myös niiden poisto onnistuu kätevästi samalla kyykkimisellä.

Kitkennän lisäksi rikkojen leviämistä voi estää myös erilaisilla katteilla, mutta perennapenkeissä niitä tulisi välttää. Kate kun estää yhtä lailla myös näiden toivottujen kasvien runsastumisen ja siemenien itämisen.

Tarkkaile tuholaisia

Kesän uusi kasvu houkuttelee puoleensa myös niistä hyötyviä tuholaisia, niin pieniä kuin suuriakin. Kasvimaalle pyrkivien jänisten torjunnassa kunnon verkko on paras apu, kypsyviä mansikoita odottavia rastaita voi hätistellä erilaisilla pelotinhaukoilla, narun päässä keinuvilla cd-levyillä ja äänikarkottimilla. Nämä näkyvät vieraat on vielä helppo havaita, mutta mitä pienempiä tuholaisia on kyseessä, sitä tarkempana saa kotitarhurikin olla. Kirvat ovat kotipihojen yleisimpiä vitsauksia, ja ne pelmahtavat paikalle yleensä viimeistään kesäkuun puolen välin jälkeen ja aina isolla joukolla. Ne hakeutuvat kasvien tuoreisiin kärkiversoihin ja -lehtiin ja imevät niistä ravinnokseen käyttämiä nesteitä. Kirva on vanhalle kasville harvoin kohtalokas vieras, mutta niissäkin se pystyy hidastamaan merkittävästi uusien versojen kehittymistä.

Kirvojen ja muiden pehmeäpintaisten tuhohyönteisten torjunnassa voi kokeilla ensin käsin tehtävää mekaanista poistoa ja kylmää vesisuihkua, mutta jos siitä ei ole apua niin käyttöön kannattaa ottaa toisenlaiset konstit. Luonnonmukaisista kasvinsuojeluaineista löytyy tänä päivänä kattava valikoima tehokkaita tuotteita, ja kun niitä käytetään vastuullisesti ja pakkausten ohjeiden mukaisesti, ovat me turvallisia vaihtoehtoja kaikkiin kotipuutarhojen ötökkäongelmiin.

Kaunista kesää!